Yön liekit

Yön pimeydessä loimuivat raunioiden liekit,

tuhkainen pilvi peitti jo tähtien kiepit.

Kopisivat kadut hehkuvan kuumina,

varjotkin juoksivat rakoihin suurina.

Heijastaen särkyivät taivaan tiet,

sinne liekit jo sinut vie.

Askelten ääni vain torilla kaikui,

poissa oli ilo ja järjen haiku.

Yön halki kantautui äänetön huuto,

iski sininen salama ja tuli maasta puuton.

Mustien raunioidenkin keskeltä näkyi kerran vielä valo,

johon aamun ensisäde teki häilyvän halon.

Sammui tuli ja jäi hiillos maahan,

nousi kaupunki ja kivijalkansa raahaas.

Veivät yön liekit paljon pieniä palasia,

iskeytyi kadulle silloin sydänten rasia.