Ystävyyden voimin uuteen arkeen
(Tarinan aloitusmusiikki)
Kertoja:
Aamu valkeni kylpylässä ja väsyneitä korvia pilkisti useankin huoneen sänkyjen vällyjen välistä. Ensimmäisenä hereille nousi Lukutassu, joka tunsi olonsa hieman heikoksi. Ehkä tanssilattian pyörteet ja myöhäinen ilta tuntuivat nyt liikaa käpälissä.
Lukutassu (itselleen puhuen ja samalla venytellen):
Voi hyvänen aika, miten kissa voi olla näin väsynyt. Aamupala tekee varmasti ihmeitä tälle keholle.
(Lukutassu käy pesulla ja lähtee katsomaan naapurihuoneen olotilaa.)
Lukutassu (koputtaa Paplarimummoliinin ja Mourumaireen oveen):
Herätys, aamu on jo pitkällä! Aamupala odottaa, ja kissan jäntevärunko tarvitsee kunnon ravintoa.
Paplarimummoliini (peiton alta):
Vielä viisi minuuttia… Kuka keksi, että loma-aamuna pitää nousta näin aikaisin?
Mourumaire (unisesti):
Minä näin unta, että tanssin vieläkin sen nuoren DJ:n kanssa… Älä riko nyt minun unelmaani ikuisesti joustavasta lantiostani.
Lukutassu (hymyillen):
Jos ette nouse nyt, syön teidän juustopalleronne aamiaispöydästä!
(Seuraavaksi Lukutassu palaa takaisin huoneeseen ja koputtaa Pinkkitassun yöpöytään.)
Pinkkitassu (ääni peiton alta, unisena):
Joo, joo… Missä on toinen tossuni ja miksi otsassani on DJ:n tarralappu?
Lukutassu (naurahtaen):
Se on pitkä tarina, mutta nyt reippaasti aamupalalle ystäväiseni!
Kertoja:
Kun viimein saatiin kaikki liikkeelle, niin huomattiin, että Tiikeritassu oli kadoksissa. Pinkkitassu oli huolissaan ystävästään. Hän oli luullut, että Tiikeritassu oli tullut heidän mukanaan aamuyöstä huoneeseen.
Lukutassu patisti joukon aamupalalle vastusteluista huolimatta.
Heidän ihmetyksekseen Tiikeritassu istui jo pöydässä muina naisina, kahvikuppi tiiviisti tassujensa välissä.
Paplarimummoliini (käheällä äänellä):
No mutta, täällä on tuttuja kasvoja kahdesti! Sama tarjoilija kuin eilen illalla ja kadonnut ystävämme. Kyllä tässä hotellissa palvelu pelaa.
Tarjoilija (hymyillen):
Hyvää huomenta, arvon leidit! Tänään on tarjolla erityinen kissabrunssi ja muistimme ottaa huomioon teidän toiveenne.
Mourumaire (istuutuu pöytään ja vilkaisee Tiikeritassua huvittuneesti):
Sinäpä olit aikaisin liikkeellä. Menitkö nukkumaan ollenkaan, vai jäitkö suoraan tänne murkinalle?
Tiikeritassu (salaa virnistäen):
Sanotaanko, että jotkut osaavat ottaa kaiken irti lomastaan.
Pinkkitassu (haukottelee):
Minä en muista, milloin viimeksi olisin ollut näin väsynyt, mutta kyllä kannatti!
Kertoja:
Aamupalapöydässä Paplarimummoliini yritti tilata tuplakermat tuplana ja Mourumaire vaihtoi lautasensa Pinkkitassun kanssa, kun ei pitänyt liian laihasta lohesta. Kaikilla oli hauskaa, kun Tiikeritassu kertoi edellisillan tanssilattian sattumuksistaan, ja miten oli päätynyt ihan väärään kerrokseen.
Kertoja:
Aamupalan jälkeen alkoi huoneiden luovutus. Tavarat etsivät taas omistajiaan, ja avaimet kilisivät tiskillä. Ennen lähtöä Pinkkitassu pysähtyi hetkeksi ja katsoi ystäviään mietteliäänä. Hänestä tuntui, että tämä reissu oli juuri sitä, mitä hän tarvitsi raskaan työviikon päätteeksi.
Paplarimummoliini (huokaisee ja pyyhkäisi silmäkulmaansa):
On tämä aina yhtä haikeaa. Juuri, kun ehtii tottua pehmeisiin lakanoihin ja valmiiseen ruokaan, niin sitten pitää kavuta takaisin taksin penkille.
Mourumaire (uneksien):
Muistatko, kun oltiin nuoria ja reissattiin ilman aikatauluja ja päämääriä? Silloin ei tarvinnut miettiä, missä avaimet olivat tai minne piti mennä. Me vaan hyppäsimme tienposkeen tassupystyssä ja jäätiin odottamaan mihin tuuli meidät kuljetti.
Kertoja:
Kissat kokoontuivat aulaan, kun taksikuski odotti heitä jo ulkona.
Taksikuski (vilkuttaa iloisesti):
No niin, onko koko Kissalan seurue kasassa? Ei, kun tavarat kyytiin ja menoksi!
Paplarimummoliini (nostaa puhisten laukkua):
Tällä kertaa en unohtanut mitään tai ehkä menneen nuoruuteni.
Kyllä, nämä ystävät tekevät elämästäni seikkailun, vaikka tassut välillä väsyvätkin menossa.
Kertoja:
Ennen kuin taksi kaartoi pois kylpylän pihasta, koko Kissalan porukka pysähtyi hetkeksi auringon paisteeseen. Paplarimummoliini kaivoi laukustaan pienen kylpylän avaimenperän ja ojensi sen Pinkkitassulle muistoksi matkasta.
Mourumaire (hymyilee haikeasti Paplarimummoliinille):
Ei hätää, laitetaan laulu soimaan. Muistatko sen vanhan kappaleen, “Kissan sydän ei koskaan unohda”?
Paplarimummoliini (alkaa mouruamaan, muut yhtyvät hiljaa):
Kissan sydän ei unohda, vaikka tassut harmaantuvat…
Kertoja:
Taksissa tunnelma on hetken hiljainen, kaikki kuuntelevat mummojen laulua, kun he muistelevat haikeana menneitä vuosia ja laulaa lurauttavat kappaleita tarinoidensa lomassa.
Paplarimummoliini (hymyilen):
Tämä hetki on ihana hetki muistoissani. Ystävien kanssa kaikki on aina mahdollista, varsinkin näin vanhana karvatassuna.
Kertoja:
Kaikki nauroivat ja sopivat taksissa, että ensi vuonna he palaavat yhdessä uuteen seikkailuun.
Kotiin päästyään Pinkkitassu istahti nojatuoliinsa kiitollisena. Hän tiesi, että arki tuntui taas vähän kevyemmältä. Heidän kaikkien ystävyys kantaisi vielä pitkälle ja he kokisivat riemukkaita hetkiä.
Reissu oli ollut täynnä kommelluksia, naurua ja pieniä haikeita tuokioita, mutta juuri siksi siitä tuli unohtumaton tarina muiden joukkoon.
Kuunnelman jaksot: