Pilvenhattara pomppi keveänä tiellä.
Se hymyilee,
lymyilee taivaan sinessä siellä.
On sillä iloinen ajatus mielessä vain.
Se maistaa,
paistaa,
ei murhetta sillä sydämellä lain.
Pilvi tanssii,
nauraa ja kikattaa,
kunnes kirkonkello kilkattaa.
Tuuli kutittaa ja kehrää hiljaa vieressä sen.
Pilvi hyppelee,
laulaa ja tööttää,
kanssa riemuiten.
Hattara pomppaa korkealle
ja taivaalle kurkottaa,
vieden makoisat haaveet mukanaan.
Kunniaa se kumartaa kuningattaren alle
ja kuu sille kotkottaa,
kääntäen vinoon katseet takanaan.
