Kikattava olioni

– Mikä pieni tuhiseva siili sieltä kainalostani kurkistaa?
– En minä ole siili, vaikka siksi minua voisi välillä luulla, sanoi pieni musta nenänpää.

Sinä möngerrät ympärilläni kuin tavallinen tuttu.
Sinä tarraudut minuun kuin asfaltin purkka kengänpohjaan.
Sinä sekoitat ajatukseni kuin pieni trombi kesäisenä päivänä.
Sinä katselet minua kuin äiti lastaan, jonka käsi on jäänyt kiinni keksipurkkiin.

– Oletko sinä omatuntoni?
– Kikattaa sinä ainakin osaat.