Kirjastossa
(Tarinan aloitusmusiikki)
Kertoja
Paplarimummeliini ja Pinkkitassu ovat vihdoista viimein kirjaston ovella. Bussilla matkustaessaan Pinkkitassu seurasi vanhuksen vointia ja pelkäsi, että heidän reissustaan tulisi Lasareettireissu. Hän saattoi vanhuksen lehtien lukusaliin ja sen jälkeen siirtyi tutkijoiden käytössä olevaan tilaan, jossa pöydillä oli vierekkäin useita koneita odottamassa tutkijaa.
(Tuolin jalkojen vetoääni, istumisesta tuleva ääni ja koneen näppäimistön naputtelusta tulevaa ääntä.)
Pinkkitassu avaa nettitilinsä ja alkaa käymään hänelle lähetettyjä viestejä läpi. Lukiessaan viestejään hän näkee, että hänen ystävänsä ovat huolissaan, kun hän ei ole vastaillut heille. Hän kirjoittaa jokaisen lähetettyyn viestiin vastauksen ja pahoittelee, kun ei ole päässyt tilillensä.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Voi, kun minulla on sitten ihania ystäviä. Nämä hali- ja tsemppi- hymiöt saavat olon niin iloiseksi. Voisin oikein maukua ja miukua kauniilla kissan äänelläni serenadin mutta ei taitaisi tuo kirjaston tiukkistäti tykätä siitä.
(Näppäimistön kirjoittamisääntä taustalla.)
Ihana, kun kaikki lupasivat auttaa minua uuden työn löytämisessä. Ihan turhaan hermostuin, että kukaan ei enää välitä minusta. Eikä mua olekaan kukaan hyljännyt. Hitsi, että sitä pitää ollakin tällainen typerys, joka vatkaa yökaudet tuollaisia typeryyksiä.
(Nyyhkäisee hiljaa ja pyyhkii tassullansa silmäkulmiansa.)
Mitäs Tiikeritassu on laittanut minulle.
(Lukee viestiä huomaamatta hiljaa ääneen.) Joo niin olet sinäkin rakas, Tiikeritassu. Voi ei, mä inhoan baarissa työskentelyä. Sitä sai Tiikeritassun kanssa tehdä ihan tarpeeksi kouluaikana. Kartsa on aika liriaivo ja se ei kyllä ole mikään ihannetyönantajan perikuva. Päinvastoin. Ehkä voisin pari iltaa siellä kärsiä ennen kuin saan paremmat. Sen kollin paraspuoli on, että se maksaa palkan heti työpäivän päätyttyä. Verottajalle ne tiedot eivät taida päätyä niin kuin mikään muukaan siinä firmassa.
(Pyörittää päätään ja saa tavaroitaan tiputettua lattialle.)
(Vierestä kuuluu hys-ääni.)
Laitan noille molemmille viestiä, jos vaikka pääsisi jo tänään muutamaksi tunniksi.
Kertoja
Seuraavaksi Pinkkitassu alkoi hakemaan netin hakukoneen avulla avoimia työpaikkoja.
Avoimia paikkoja tuntui olevan vain kaupankassalla ja siivojana.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Kumpi kauppaan vai lattioita luuttuamaan. Täällä ei löydy yhtään sellaista työpaikkaa, joka tuntuisi omalta. Kauppa, lattia, kauppa, lattia. Kaupan lattia.
(Naurahtaa itsekseen.)
Mä täytän hakemuksen tuonne kauppaan.
Kertoja
Pinkkitassu täyttää tietonsa kaupan sivuilla olevaan lomakkeeseen ja tallettaa tulostettavan version kirjastokortin tulostuskansioon. Samoin hän listaa kaikki työkkärin sivuilla olevat avoimet työpaikat samaan kansioon. Hän sulkee selaimen ja kirjautuu koneelta ulos vapauttaen paikkansa seuraavalle tutkijalle. Lähtee kävelemään tulostusnurkkaukseen.
(Kuuluu askelten ääntä.)
Samaan aikaan Paplarimummoliini on paneutunut kirjaston lehtilukusalissa tarjolla oleviin lehtiin. Hänen edessään on lempimakasiinityyppiset lehdet, jotka kertovat muinaisista ajoista kaukana tästä päivästä ja paikasta.
Paplarimummoliini (juttelee itselleen hajamielisenä)
Onkohan he lopettaneet sen Mariaanien haudoista ja muista merien mystisistä löydöistä kertovan. Olisin niin halunnut tietää, kuinka hyvin se siskontyttöni tutkii niitä salaisuuksia ja saako hän vielä niitä apurahoja.
(Huomaa kirjastotyöntekijän ja siitä johtuvaa epämääräistä ähellyksen ja kilinän ääntä.)
Paplarimummoliini (huhuilee kauas)
Neiti Lukutassu, neiti!
(Heiluttelee pientä siroa etutassuaan, jossa kultaiset rannerenkaat helisevät liikkeen tahdissa.)
(Määrätietoisen kävelyn ääntä.)
Lukutassu (maukuu ystävällisesti)
No mutta hei rouva Paplarimummoliini.
Paplarimummoliini (kuiskailee äänekkäästi)
Onko se minun “Meren alaiset salaisuudet”-lehteni lopetettu, kun en enää löytänyt tuolta tutulta paikalta? Se oli niin mukava ja kiinnostava lehti, kun ei näin vanha pääse enää matkustelemaan maailman ääriin. Eivät tahdo enää ottaa lentokoneeseen kyyntiin, kun on tullut jo elettyä liian monta kissantassujälkeä.
Lukutassu (maukuu ystävällisesti)
No mutta voi kamalaa, rouva. Olen pahoillani rouva Paplarimummoliini mutta meillä kirjaston johdossa päätettiin, että säästösyistä teidän lehtenne oli lopetettavien lehtien listalla, koska lukija määrä oli niin pieni. Teidän lukemanne lehti oli mielenkiintoisimpia lehtiä meidän salissamme mutta maailma on mennyt tähän suuntaan.
Paplarimummoliini (kuiskailee äänekkäästi)
No voi talinen kissan karva. Minä, kun niin pidin siitä lehdestä.
(Lukutassu on lähtemäisillään, muutaman pysähtyvän askeleen ääni.)
Vieläkös tuolla sivuovella on se ilmoitustaulu?
Lukutassu
Kyllä rouva. Onneksi se on vielä omalla paikallaan.
Kertoja
Paplarimummoliini naputtaa kynnellään silmälasiensa reunaa ja katsoo mietteliäänä hänen nuorta saattajaansa, joka on mennyt tulostusnurkkaan.
(Liikkuvan tuolin ääntä ja töpöttävän askelluksen ääntä.)
Hän nousee ylös tuoliltaan ja lähtee kipittämään tulostusnurkkaa kohti. Hän pysähtyy ilmoitustaulun kohdalla ja vilkaisee sitä, kunnes jatkaa matkaansa.
Paplarimummoliini (kuiskailee)
No mutta mitäs minun alakerran naapurilleni kuuluu. Joko sinä hoidit viestisi ystäviisi?
Pinkkitassu (kuiskaa takaisin)
Jo viestittelin ja etsin myös itselleni uusia työpaikkoja. Tulostelen tässä hieman paikkoja, joihin voisin olla yhteydessä. Jokos yläkerran mummoliini sai aviisinsa luettua?
Paplarimummoliini (kuiskailee)
Joo sain, sain. Lopettavat täällä vaan kohta kaikkien hyvien lehtien tilaamisen. Se on se maailman meno sellaista nykyään. Minun kahvihammastani pakottaa, niin mentäisiinkö jo tuonne Cafeteriaan?
Pinkkitassu (kuiskaa)
Joo mennään vaan.
Kertoja
Ikäkissa ja nuori neiti kävelivät käsikynkkään kahvilan tiskille. Poplarimummoliini otti tavallisensa, ison kupillisen kasvismaitokahvia ja kermapäällysteisen muffinssin nonparelleilla. Pinkkitassu katseli vitriiniä mietteliäänä.
Pinkkitassu (häveliäästi)
Täällä on niin paljon, että en tiedä mitä voisin ottaa.
Paplarimummoliini (maukuu herttaisesti)
Ota mitä mielesi tekee ja maista, vaikka kaikkea. Minulla on huonot hampaat, niin minun syömiseni kestää kauan.
Kuunnelman jaksot: