Yläkerran mummoliini
(Tarinan aloitusmusiikki)
Kertoja
Pinkkitassu käveli Paplarimummoliinin kanssa porttikongista ulos bussipysäkin suuntaan. Mummoliini tuntui jotenkin pieneltä ja hauraalta Pinkkitassun silmissä. Sen tassut ottivat pieniä köpöttäviä askelia ja hän samalla veti harmaanmustaa kauppakärryään asfaltin reunaa pitkin. Kärryn renkaat pitivät kulkiessaan kriik-kriik-ääntä ja se otti vihlovasti Pinkkitassun korviin.
(Liikenteen melua, kulkevien kissojen kengistä tulevien askelien ääntä, soittokellojen kilinää.)
Kissoja kulki heidän ohitseen tuuppien vanhusta mennessään. Vaikka pysäkille ei ollut pitkä matka, niin he olivat kävelleet jo lähimarketin, parturin ja apteekin ohi. Katsellessaan noita kolmea liikettä Pinkkitassu tajusi, miksi ne sijaitsivat heidän porttikonginsa luona. Nuo kaupat elivät taloyhtiön vanhuksilla ja vanhukset muuttivat juuri noiden kauppojen takia taloyhtiöön. Hän itse oli outokatti koko talossa ja hän taisi olla ainoa, joka oli vuokralla siellä.
Pinkkitassu (puhuu mietteliäällä äänellä)
Mummoliini, miten te hoidatte kaikki muut asianne, joita ei voi hoitaa noissa kolmessa liikkeessä?
Paplarimummoliini
Jaa-a, joku lastenlapsista hoitaa ne tai sitten minä yritän yksin.
Kuinka niin?
Pinkkitassu
Tuo on aika karua teidän kannaltanne.
Kertoja
Paplarimummoliini katsoi Pinkkitassua tutkivasti mutta ei sanonut mitään vaan jatkoi köpöttämistään pysäkille.
Katua ajoi edestakaisin autoja, joiden liikettä ohjasi liikennevalot.
(Moottorin ääntä, jarrun kirskuntaa, autojen tööttäilyä.)
Paplarimummoliini saavutti vihdoin pysäkin ja hän otti sen pleksisestä seinästä kiinni ja läähätti tuskaisesti.
(Mummoliini läähättää tuskaisesti taustalla.)
Pinkkitassu (huolestuneena)
Onko kaikki hyvin mummoliini?
Tarvitsetteko apua?
Näytätte tosi huonolta. Soitanko apua?
Paplarimummoliini (hengästyneenä)
En tarvitse.
Minun pitää vähän hengähtää, jotta saan sydämeni tasaantumaan.
Meillä vanhuksilla on noita toisenlaisia sydänvaivoja kuin teillä nuorilla.
(Hymähtää enemmänkin itselleen.)
Odotellaan hieman ennen kuin jatketaan matkaa.
Kertoja
Bussi tuli ja toinenkin, mutta Paplarimummoliini piteli vielä pleksistä ja kärrystään kiinni. Pinkkitassu odotteli huolestuneena vieressä mutta ei sanonut mitään. Odotteli vain ja vilkuili välillä vanhusta.
(Ympäriltä kuuluu liikenteen melua ja kiroilevia kiireisiä kissoja.)
Paplarimummoliini (väsyneellä äänellä)
Mennään vain seuraavalla mutta sinun on autettava minut sisään.
Noiden bussien rappuset ovat niin korkeita, että minun vanhat takatassuni eivät enää nouse niin korkealle kuin ennen.
Kertoja
Paplarimummeliinin puuteroiduille kasvoille oli noussut jo pienoinen puna, ja kalman valkeus oli kaikonnut karvan tyvestä. Pinkkitassu otti vanhuksen kainalokynkkäänsä ja hymyili.
He astelivat muiden odottajien ryhmään.
(Askelien ääntä.)
Hetken kuluttua saapui seuraava bussi ja he jäivät jonon hännille odottamaan omaa vuoroaan.
(Pysähtyvän linja-auton ääni korostaen.)
Pinkkitassu astui Paplarimummeliinia taluttaen bussiin ja auttoi kaivamaan maksukorttia hänen laukustansa. Yhdessä he laittoivat kortin lukijaan ja Pinkkitassu valitsi oikeat vyöhykkeet maksua varten. Sitten oli Pinkkitassun vuoro. Hän vei kortin koneeseen mutta se rääkäisikin rumasti ja näytölle tuli mustanpunainen varoitusmerkki.
(Hirveä rääkäisy. Ääni vihloo kuulijan korvissa jonkun aikaa.)
Pinkkitassu (ihmetellen)
Mitä ihmettä.
Miksi se noin teki?
Tuolla kortilla on vielä kuukauden verran kulkuaikaa.
Kertoja
Pinkkitassu veti uudestaan korttia ja taas sama ääni.
(Rääkäisy.)
Bussikuski (ärsyyntyneenä)
Neiti, teillä ei ole oikeutta käyttää enää kortille asetettua kulkulupaa.
Joko maksatte normaalimaksun tai sitten jäätte takaisin pysäkille.
(Taustalta kuuluu tuskastuneita matkustajia, joilla on kiire määränpäähänsä.)
Pinkkitassu (ihmetellen)
Niin mutta minä kuljin sillä vielä eilen ja siellä oli paljon oikeutta ja rahaa jäljellä.
Bussikuski (“oletko idiootti”-äänellä)
Niin kuin minä sanoin. Maksakaa normaalimaksu tai jääkää kyydistä.
Kertoja
Pinkkitassu katsoi Paplarimummoliinia harmistuneena. Hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Jättääkö vanhus tähän bussiin ja ilmainen ateria vai houkutella vanhus takaisin pysäkille.
Paplarimummoliini (herttaisesti)
Osaatko tyttökulta ottaa tästä sen normaalihinnan, niin pääsen sinne kirjastoon?
Pinkkitassu (harmistuneena)
Osaanhan minä.
Kiitos mummoliini.
Minä en ymmärrä, miksi korttini ei enää toimi.
(Taustalta kuuluu piippausääni.)
Paplarimummoliini (miettivällä äänellä)
Tämä tekniikka on minullekin niin mutkikasta, että mieluummin minä kuljen vain lähikauppaan ja takaisin omaan turvalliseen asuntooni.
Niin on aina kaikki toiminut tai on saatu yhdessä toimimaan.
(Mummoliini mauahtaa ja pyörittää samalla karvaista päätään, niin että hänen kaulassaan olevat helmikorut kilahtavat yhteen.)
Kertoja
He istuvat ikäkattien paikoille bussin eteen ja auto lähtee nytkähtäen pysäkiltä.
(Bussin ääntä ja kissojen puheen sorinaa taustalla.)
Pinkkitassu (itsekseen mietteliäänä)
Mitähän tästä oikein tulee. Tuo vanhus on kieroilut selvästi minun pääni menoksi jotain. Sen näkee tuon vanhuksen vaaleista häntäkarvoista, vaikka muuten koko mummeliini on kuin itse höpsö tyyneys. Tässä voisi erehdyttävästi luulla, että minä vien tuota vanhaa kattia mutta ei. Ei se kyllä niin ole. Tuo muori kyllä vie minua kuin koiraa lieassa. Hitsi sentään. Jotain se on juoninut.
Kuunnelman jaksot: