Neiti Pinkkitassu
(Tarinan aloitusmusiikki)
Kertoja
Neiti Pinkkitassu nojaili pienen yksiönsä keittonurkkauksen pöytään ja tuijotti asuntonsa ikkunasta ulos. Ilma oli harmaan talvinen, joka ei paljoakaan virkistänyt hänen mieltään. Hän pyöritti kahvimukiaan oikeassa tassussa ja kiroili mielessään tilannettaan.
(Taustalta kuuluu huokailua, kolinaa ja askelia.)
Pinkkitassulla oli kohta tili tyhjillään ja vuokran maksuun oli vain kolme viikkoa aikaa.
Pinkkitassu (ajattelee itsekseen)
Jostain ne rahat on saatava laskua varten.
(Pinkkitassun kävelyn ääntä, jääkaapin oven aukaisuääni.)
Kertoja
Keittiön pienessä jääkaapissa oli valon lisäksi vain kaksi kurttuista vegejuuston palaa ja avattu kuohuviinipullo. Se oli työpaikan läksiäisten jäljiltä.
(Pinkkitassu huokaisi syvään.)
Ulkona oleva harmaa maisema ei houkutellut Pinkkitassua avaamaan ulko-ovea. Hänen pitäisi lähteä dyykkaamaan taloyhtiön lehdenkeräysastiaa löytääkseen viimeisiä sanoma- ja aikakauslehtiä etsiessään itselleen uutta työtä.
(Kuuluu puhelimen näpräysääniä ja tuskallisia huokauksia.)
Pinkkitassun puhelimen data-aika oli loppunut, kun hän ei voinut enää maksaa nettiajasta operaattorille. Hän oli tällä hetkellä eristettynä kaikesta ympäröivästä maailmasta, ystävistä, kavereista ja aivan kaikesta. Tämä inhottava tilanne sai hänen viiksikarvansa väpättämään ja korvansa luimistelemaan.
(Taustalta kuuluu tuskaisia, hermostuneita ääniä.)
Pinkkitassun teki mieli mouruta ja sähistä koko maailmalle. Hänen häntänsä vispasi kiivaasti keittonurkkauksen oviaukossa kuin pyrkien saavuttamaan oikeaa balanssia hänen tahdolleen toteuttaa tarvittava tehtävä.
Raivoissaan hän hörppäsi mukinsa tyhjäksi ja viskaisi sen lavuaarin pohjalle.
(Juomisen ääntä, kolaus ja kiivaita askelia huoneessa.)
Hän pyörähti samalla ympäri ja loikkasi parilla askeleella eteisen vaatekaapille ja iski terävät etutassunsa kynnet kaapin oveen vetäen niitä alas päin ja sähisi niska köyryssä itselleen.
(Kolaus- ja pitkä raapimisääni.)
Pinkkitassu (huusi sylkien itselleen)
Sinä shakaalien sappihappoinen sekasikiö. Miksi tämän pitää olla aina näin vaikeaa, joka kerta!
Hyvä on minä menen senkin emakoiden ja epäsikiöiden nartun pentu!
Kertoja
(Tuskaista, epämääräistä pukemisen ääntä.)
Pinkkitassu kiskoi vaatteitaan naulakolta alas lattialle ja melkein repimällä veti yllensä mustan kiiltäväpintaisen pilottitakkinsa. Hän otti kaapin pohjalta mustat teräväkorkoiset talvisaapikkaansa, jotka hän veti vihaisesti kapeiden sinisten farkkujensa päälle ihan reisiinsä asti.
Pinkkitassu sieppasi vielä kaapin lokerikosta asuntonsa avaimen ja tipautti sen takkinsa taskuun.
(Avainten kolinaa.)
Hän ryntäsi ulko-ovesta ulos ja paiskasi sen perässään kiinni.
(Oven aukaisu- ja paiskausääni.)
Oven ääni jäi kolkosti kaikumaan kivisen rappukäytävän pinnoille ilmoittaen muille rapussa asuville, että millä mielentilalla nuori neiti oli tänään.
(Paiskausääni kaikuu käytävillä.)
Pinkkitassu potkaisi oikealla jalalla hissin nappulaa ja jäi paikoilleen naputtamaan kynsillään sen teräksistä pintaa.
(Ähinä-, teräväpotku- ja kynsiennaputusääni.)
Hän kuuli, kuinka yläkerrasta oli joku tulossa ovestaan rappukäytävään ja se sai hänen häntänsä vispaamaan vielä voimakkaammin sivulle.
(Kaukana kuuluva oven aukaisuääni ja sen jälkeen laahaavia askelia.)
Pinkkitassu (ajattelee mielessään kiukkuisena)
Mä en jaa kyllä hissiä kenenkään kanssa!
Tuo hissi kuuluu minulle, se kuuluu vain minulle!
Mä revin kaikilta silmät päästä ja korvat irti, jotka yrittävätkin ottaa mun hissini!
Kertoja
Hissi pysähtyi viimeinen Pinkkitassun kohdalla ja ovet avautuivat aivan liian hitaasti hänen mielestään, ja hän syöksyi raivoissaan sisään.
(Kolinaa, hissinovien ääntä.)
Ovet sulkeutuivat Pinkkitassun takana. Kissan kroppa oli jännittynyt ja hän tunsi, että hissi ei lähde alas vaan kampeaa hitaasti ylös päin seuraavaan kerrokseen.
(Kulkevan hissinääntä.)
Pinkkitassu (kirosi mielessään)
Samperi, samperin lohipasteijat.
Kuka hemskatti noista yläkerran koukkukarvoista nyt tunkee tänne.
Kertoja
Hissi pysähtyi ylempään kerrokseen ja ovi avautui.
(Hissin ääntä.)
Sisään taapersi koukkuselkäinen vanhuskissa. Se oli yläkerran oranssikarvainen ja papiljottipäinen mummo vaaleansinisisä Aino-tohveleissaan. Mummo veti perässään harmaata kauppakärryään.
(Laahustavia askelia ja kitisevää kärryn ääntä.)
Paplarimummoliini (miukui hymyilen mummomaisella äänellä)
No, mutta kukas se siinä meillä on.
Mitäs alakertaan kuuluu?
Etkös sinä enää käy töissä, kun et ole enää aamuisin lähtenyt bussille?
Kertoja
Pinkkitassu painelee hissin nappuloita harmistuneena.
(Napin painallusääniä ja hissi kulkuääntä.)
Pinkkitassu (maukui takaisin harmistuneella äänellä)
Päivää rouva.
Kiitos hyvää.
Joo en.
Sain fudut.
Meiltä heitettiin koko osasto mäelle tassuja nuolemaan.
Paplarimummoliini (taivastelevalla äänellä)
No mutta herttinen sentään.
Me tuossa Mourumairen kanssa rupateltiin, että koskiko se lehdessä ollut uutinen sinuakin.
Millä sinä polo pieni nyt laskusi maksat. Toista se on meillä, kun eläke tulee säännöllisesti kerran kuussa tilille.
Auttaako vanhempasi sinua nyt laskujen maksussa vai katuojako sinua tyttö pieni nyt odottaa?
(Kulkevan hissin ääntä ja tömähdys. Aukeavien ovien ääntä.)
Pinkkitassu (alistuvalla äänellä)
Joo koski se.
Enköhän minä jotenkin pärjää.
Täytyy vain etsiä uusi työpaikka, jotta saa vuokransa maksettua.
Minnekäs naapurin mummo on menossa näin iltapäivästä. Ettekö te olleet jo Mourumairen kanssa aamuhipoilla?
(Ulkoa kuuluu autojen hurina.)
Paplarimummoliini (maukuen surkutellen)
Pitää viedä nämä lehdet roskiin, kun noita mainoksia tulee koko ajan postiluukusta sisään.
Kauheasti tulee vain roskapostia ja täyttävät vain eteisen kaapin.
Tuo lehden värikin haisee niin kauhealta.
Nykyään, kun ei tiedä mitä kaikkia myrkkyjä ne näihin laittaa.
Voi tulla, vaikka syäpä niin, kun Lehtokatveen Taavettitassulle kävi.
Yhtäkkiä iski ja siihen paikkaan sen häntä lakos, häntä suorana. Lasareettiin meni ja ei se sieltä takaisin tullut.
Me kävimme sitä monta kertaa katsomassa porukalla mutta ei se selvinnyt siitä. Ei selvinnyt, ei.
(Papalarimummoliini huokaa murheellisena syvään.)
Pinkkitassu (huvittuneena)
No mutta mähän olen sanonut monta kertaa, että teidän pitää laittaa se “ei mainoksia” -kyltti siihen oveenne.
Silloin ne ei jaa niitä lehtiä teidän luukustanne sisään.
Paplarimummoliini (viattomalla äänellä)
Voi tyttö raasu. Jos laitan, niin sitten en saa niitä tarjouskuponkeja kauppaan ja ei näin pieni tuloisen eläkeläisen rahat riitä maksamaan täysiä hintoja ruokakaupassa.
Me Mourumairen kanssa ollaan niin tarkkoja näistä raha-asioista. Te nuoret olette vielä niin vähän nähneet maailman menoa, että ette tiedä mitään noista pula-ajoista, jolloin ruokaa ei saanut mistään.
Silloin ei ollut näin yltä kylläisesti kaikkea mitä nykyään on.
(Kuuluu korujen kilinä ja kolina, kun kissamuori pyörittelee päätään.)
Pinkkitassu (miukuu huvittuneena)
Te olette kyllä hassu mummoliini.
Anna, kun autan noiden lehtien kanssa.
Kertoja
Kissat astuvat ovesta ulos pihalle asti. Paplarimummoliini antaa kauppakärrystään ison nipun lehtiä neitikisun syliin, joka lähtee viemään niitä keräysastialle.
(Kuuluu lehtien kahinaa, askelia.)
Laatikolla Pinkkitassu selailee lehtinippua. Hän laittaa viereisen laatikon päälle uusimmat lehdet ja tarjouskupongit, jotka ovat mummokissan jäljiltä nipussa ja viikattuna. Pinkkitassu katselee edessään olevaa siistiä nippua.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Silittääköhän tuo mummo nämä lehdet ennen kuin se lukee ne. Nää on kuin joku olisi ne prässännyt. Tuo on kyllä vanha hassu mummokissa.
Kertoja
Isoja vesipisaroita alkaa tippumaan taivaalta.
(Juoksuaskelien ääntä ja oven avaus.)
Pinkkitassu otti nipun kainaloonsa ja juoksi takaisin sisään istahtaen rappusille.
(Kuuluu lehden kahiseva ääni.)
Hän selailee kuponkeja ja joissakin niissä näyttää olevan vielä alennuspäiviä jäljellä.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Voisin käyttää näitä vielä omiin ostoksiini ja sillä tavoilla yrittää saada rahat riittämään kauemmin. Mun on kotona laskettava uudestaan menoni ja tarkistettava tilini tilanne.
Voi ei, mun data-aika oli loppu. Vitsi, että oon tyhmä. On pakko keksiä jotain, jotain.
Kertoja
Pinkkitassu selailee lehtiä. Taittelee osan rullalle ja alkaa naputtamaan niillä kirsuaan.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Jos kävisi kirjastossa, niin siellä voisi surffata ilmaiseksi, kun olisi tekevinään tutkielmaa. Uskoisikohan kirjaston työntekijät häntä opiskelijaksi, joka tutkii jotain suurta tieteellistä bigbang- teoriaa?
(Naurahtaa.)
Miltähän mä näyttäisin nörttilasit päässä ja lyijykynä korvani takana. Viisaannäköisenä…
Kertoja
Paplarimummeliini tulee kerrostalon ulko-ovista sisään ja katsoo nuorta neitiä, joka istuu rappusilla.
(Oven aukaisu ääni ja askelia.)
Paplarimummeliini (ihmettelee)
Noh, mikäs noin alakerran tyttöä naurattaa?
Pinkkitassu (huvittuneella äänellä)
No, mietin tässä miltä mä näyttäisin suuri sankaiset silmälasit nenälläni ja sitten virallisen näköinen nahkalaukku kädessäni, jossain kirjaston perukoilla tutkimassa paksuja pölyisiä kirjoja.
Aivan hassua vai mitä?
Kertoja
Pinkkitassu jäi tuijottamaan heidän väliinsä jäänyttä hiljaisuutta.
Pinkkitassu (kysyen huvittuneella äänellä)
Mummeliini, älä vain sano, että sä oot ollut sellainen nörtti nuorena pentuna?
(Paplarimummeliini alkaa hekottaa mauvahdella.)
Paplarimummeliin (huvittuneella äänellä)
Jaaha kaikkea sitä on tullut tehtyä ja ei sitä enää tämän ikäisenä muista mihin kaikkeen sitä on soppalusikkansa pistänyt.
Siinähän olisi oiva tuuma.
Tulehan minun turvakseni sinne kirjastoon.
Tuolla bussilla kulkeminen on nykyään niin vaarallista ja Mourumaire on sairaana, niin tarvitsen sinne saattajan.
Tarjoan sinulle siellä kahvit ja korvapuustit. Vai juotteko te nykynuoriso kaffetta ollenkaan?
Kertoja
Pinkkitassu katsoi Paplarimummeliinia hölmistyneenä.
Pinkkitassu (miettii itsekseen)
Tarjosiko mummeliini mulle murkinat?
Pinkkitassu (tomerasti)
Kiinni veti.
Kuunnelman jaksot: