Mitä ystävien kanssa voisi tehdä?
(Tarinan aloitusmusiikki)
Kertoja:
Kevät hiipi Kissalaan kuin varkain. Talven viimeiset jäät olivat sulaneet puistoon pieniksi lammikoiksi, joissa pikku pennut loiskuttivat tassujaan. Ilmassa tuoksui märkä maa ja ensimmäiset leskenlehdet kurkistivat hiekan seasta. Ikkunan takana varikset kinastelivat oksilla, ja aurinko piirsi keittiön pöydälle valonläikkiä, jotka saivat Pinkkitassun hymyilemään itsekseen. Pinkkitassu istui keittonurkkauksessaan, katsellen haaveillen ulos. Hän pyöritteli tassuaan kahvikupin ympärillä ja mietti, miten arki tuntui joskus liian pieneltä.
Siitä on jo aikaa kulunut, kun aikaisemmin tapasimme. Nuori kissaneiti Pinkkitassu oli juuri irtisanottu assistentin työstään ja kamppaili uuden työn löytämisen, sekä taloudellisten huoliensa kanssa. Hän asui vanhassa kerrostalossa, jossa suurin osa asukkaista oli iäkkäitä kissavanhuksia. Kuin kohtalon johdatuksena Pinkkitassun seuraan lyöttäytyivät erityisesti tarkkanäköinen Paplarimummoliini ja tämän hyvä ystävä Mourumaire, jotka auttoivat nuorta neitiä arjen haasteissa eteenpäin.
Pinkkitassu kokeili irtisanomisensa jälkeen erilaisia ansaitsemismahdollisuuksia, kuten kaupassa ja baarissa työskentelyä, mutta nuo eivät oikein sopineet hänelle. Lopulta ystävien ja naapureidensa tuella hän löysi uuden, itselleen sopivamman työn kaupungin kirjastosta, jossa hän pääsi järjestelemään kirjoja ja auttamaan muita työkavereitaan asiakkailta näkymättömissä töissä.
Pinkkitassu tutustui kirjastossa kirjastonhoitaja, Lukutassuun ja heistä oli tullut niin hyviä kavereita, että kissaneidot olivat lähteneet viikonloppuisin viettämään iltaa yhdessä Tiikeritassun kanssa. Lukutassu illat eivät olleet enää pelkästään uppoutumista kirjojen salattuun maailmaan ,vaan hän saattoi käydä uusien kavereidensa kanssa leffoissa tai teattereissa ja nähdä, kuinka kirjojen tarinoiden sankarit muuttuivat eläviksi hahmoiksi.
(Oven kolaus, askelia käytävässä, kaupungin ääniä taustalla.)
Pinkkitassu hyppäsi juuri bussiin ja on nyt matkalla töihin. Keskiviikkoisin kirjastossa oli rauhallisempaa, ja henkilökunnan tehtävänä oli silloin suunnitella kirjojen esittelyjä asiakkailleen.
(Automaattioven suhahdus, juoksuaskelia rappusissa, metallisen kaapin oven kolahdus, avainnipun kilinää.)
Pinkkitassu kävelee jo hänelle tuttua käytävää, joka vie arkistohuoneisiin. Siniharmaalle käytävälle on yön aikana tuotu useita kärryjä kirjoja ja lehtiä odottamaan lajittelua. Pinkkitassu pysähtyy kärryrivin eteen ja katselee työmaataan.
Pinkkitassu (miettii ääneen):
Jaahas, taas on kasa kirjoja, jotka lajittelukone on hylännyt. No, ei auta kuin käydä kimppuun. Nippu kerrallaan pöydälle ja laatikkoon.
(Paperin kahinaa, kärryn pyörien kitinää.)
Onpa tämäkin kirja nähnyt elämää. Sivuja puuttuu. Aika paljon, mutta ehkä tästä riittää vielä alakoululaisten askarteluun.
(Näppäimistön naputus, skannerin piippaus.)
Nyt sinut pikku kirjaseni on poistettu kannasta ja pääset hyötykäyttöön pienten lasten unelmien toteuttamiseen. Toivottavasti kierrätyslaatikko on ehditty tyhjentää eilisestä. Rullakarva on jo niin monesti unohtanut tehdä sen ja en haluaisi taas käydä sanomassa siitä hänelle.
(Askeleita, kannen avaus, tömähdys laatikon pohjalle.)
Kyllä, tuonne vielä jokunen mahtuu. Sitten seuraavan kasan kimppuun.
(Kuuluu pippausta, kirjan sivujen kahinaa, teippausääniä ja kirjojen asettelemista takaisin rullakkoon.)
Kertoja:
Pinkkitassu jatkoi urakkaansa, liiman ja teipin avulla pelastaen osan kirjoista luettavaksi kirjaston hyllyille.
(Näppäimistön kirjoitusääntä.)
Jonkin ajan kuluttua lounasaika alkoi lähestyä, ja Lukutassu oli naputtelemassa tietokonettaan, vastaillen tutkijoiden lähettämiin kyselyihin. Hänen tehtäviinsä kuului hoitaa kirjaston asiakassähköposti. Suurin osa liittyi kirja- tai kirjailijakyselyihin, mutta mukaan mahtui jokunen pyyntö paremmista kahvilapullista kahvilassa tai kirjaston kierreportaat ovat liian jyrkät vanhuksille viestejä. Lukutassu vastasi säntillisesti viesteihin ja lupasi viedä asian kyseiselle taholle, joka asiaa hoiti.
(Vatsan murinaääni.)
Lukutassu (mietteliäänä):
Onko kello jo noin paljon?
Mihin nämä aamupäivän tunnit oikein katoavat?
Voi, onpa niskat taas ihan jumissa. Jokainen jäsen tuntuu niin kankealta. Nyt on noustava ylös tai muuten jähmetyn kokonaan.
(Kuuluu tuolin siirtelyääniä ja askelia.)
(Kirjaston käytävältä kuuluu hiljaista puheensorinaa ja kirjojen kahinaa.)
Kertoja:
Lukutassu huomaa Pinkkitassun käytävällä ja vilkuttaa hänelle.
Lukutassu:
Hei, mennäänkö lounaalle?
Minulla on jo nälkä, ja pää ihan jumissa.
Pinkkitassu (hymyilee):
Mennään vaan. Tänään on ollut jo aikamoinen urakka arkistossa. Tuntuu kuin hylätyt kirjat eivät loppuisi koskaan tästä maailmasta.
(Naurahtaa huvittuneesti.)
(Lukutassu kävelee rinnalle.)
Lukutassu:
Minäkin olen saanut naputella koneella koko aamun. Tassuni päät ovat ihan turtana tutkijoiden kysymyksistä. Ajattelin ehdottaa osastopäällikölle, että voisimme tehdä kirjaston nettisivuille oman vastauspalstan. Kuulostaisiko se sinusta hyvältä idealta?
Pinkkitassu:
Tuohan olisi hyvä idea. Minun mielestäni sinun kannattaisi kysyä. Sitten sinun ei tarvitse aina vastata samoihin kysymyksiin viikko toisensa perään, vaan asiakkaat voisivat käydä hakemassa tarvitsemansa tietonsa sieltä sivuilta.
(He kävelevät ulos kirjastosta viereiseen lounaskahvilaan. Kahvilassa kuuluu astioiden kilinää ja hiljaista musiikkia.)
Kertoja:
Kahvilassa tuoksui tuore pulla ja kahvi. Pinkkitassu ja Lukutassu valitsivat linjastosta päivänsalaatin ja ice-teetä juomakseen. Maksettuaan he suuntasivat ikkunoiden vieressä olevaan vapaaseen pöytään.
Pinkkitassu (väsyneenä):
Alhaalla, kun kävin kirjoja läpi. Ajattelin, että olisi joskus mukava päästä irti arjesta.
Tiedätkö, näin tullessani matkalehtiä kärryssä, niin niissä mainostettiin rentouttavia kylpylälomia?
Ajattele. Voisi uittaa varpaan kynsiä yrttivedessä ja unohtaa hetkeksi kaiken kiireen ja kuunnella rentouttavaa Valaskuoron laulua menneiltä ajoilta.
Lukutassu (innostuneena):
Kylpylä kuulostaa täydelliseltä! Voi, että olen aina halunnut mennä kylpylään.
Pinkkitassu (ihmetellen):
Mitä, etkö ole koskaan käynyt kylpylässä?
Lukutassu:
En ole.
Pitäisikö ottaa tuosta telineeltä muutama lehti mukaan, niin katsotaan niitä yhdessä ennen kuin palataan takaisin töihin?
Pinkkitassu:
Miksei me toteuteta tuota sinun haavettasi ja lähdettäisiin kaikki ihan oikeasti!
Minulla olisi kyllä vapaapäiviä vielä jäljellä?
Kertoja:
Paplarimummoliini ilmestyy yllättäen pöydän viereen korvat höröllä ja on erittäin kiinnostunut nuorten kissaneitien keskustelusta.
Paplarimummoliini (uteliaana):
Kylpylä?
Kuulin sanan kylpylä!
Minäkin olen mukana, jos reissuun lähdetään. Viimeksi, kun sain tassuhieronnan, niin siitä puhutaan vieläkin kylällä!
(Hihittää salaperäisesti.)
Lukutassu (naurahtaa):
Kyllä, mummoliini. Oikein kuulit. No nyt me saamme kasaan kunnon porukan. Mutta milloin oikein pääsisimme lähtemään?
Pinkkitassu:
Voisin kysyä Tiikeritassulta. Hän on nykyään apulaisena matkatoimistossa. Ehkä hän voisi auttaa meitä hotellin varaamisessa?
Kertoja:
Pinkkitassu kaivaa puhelimen esiin ja lähettää viestin Tiikeritassulle, joka on juuri aloittanut työnsä matkatoimistossa. Tiikeritassu on viihtynyt uudessa työssään mainiosti. Hän pitää siitä, että saa auttaa muita suunnittelemaan lomia ja on nopeasti oppinut varausten niksit.
(Puhelimen näpyttelyä ja viestien kilahteluääniä)
Pinkkitassu:
Tiikeritassu vastasi heti! Hän kirjoittaa, että voi järjestää meille hyvän hotellin ja tietää parhaat kylpylät. Nyt pitää vain sopia ajankohta, joka sopii meille kaikille.
Paplarimummoliini:
Minulla on kalenteri aina mukana laukussa. Katsotaan heti sopiva viikonloppu! Mihinkäs minä jätin kuulakärkikynäni.
(Laukun penkomisääniä.)
Lukutassu:
Tämä kuulostaa jo ihan oikealta seikkailulta!
Kuunnelman jaksot: